Olisi hyvä, jos amstaffia ei pidettäisi pelkkänä näyttelykoirana; sillä on hyvät edellytykset olla paljon enemmänkin. Rodulla on viettiä, älyä ja voimaa monenlaisiin työtehtäviin, ja millään muulla rodulla ei ole yhtä suuria dokumentoituja tuloksia peräänantamattomuudesta. Se soveltuu erinomaisesti esim. raunio- ja vesipelastuskoiratoimintaan, tokoon ja agilityyn. Myös PK-lajit, esim. haku, jälki ja suojelu ovat amstaffin kanssa sopivia harrastusmuotoja. Koulutettuna amstaffi on yksi upeimmista koirista; suurena yllätyksenä niille, jotka kuvittelevat amstaffin olevan "vain taistelukoira", se onkin osoittanut pystyvänsä keskittämään uskomattoman sitkeytensä ja peräänantamattomuutensa – kyvyt, jotka ennen olivat elintärkeitä koirataistelukehässä – tehtäväänsä seuralaisena ja suojelijana.

Olisi kuitenkin erehdys yllyttää jokaista ostamaan itselleen amstaffi. Tämä ei ole rotu, jonka voi antaa kouluttamattomana juoksennella ympäri naapurustoa. Suurin osa amstaffeista ei ole sen erityisemmin aggressiivisia, mutta se ei varmasti peräänny jos se haastetaan tappeluun. Amstaffi voi aiheuttaa toiselle koiralle parissa minuutissa vakavia vammoja. En halua mitenkään mainostaa amstaffin taistelukoiraominaisuuksia, mutta rotua harkitsevan tulee kuitenkin saada tietää sen taustat. Kuten muutenkin elämässä, parhaiden tuloksien saavuttaminen vaatii työtä. Jos omistaja on halukas näkemään hieman vaivaa amstaffipennun kouluttamisen eteen, hänet varmasti palkitaan yhdellä upeimmista koirista ja seuralaisista!