Paljon puhutaan siitä, miten loistava koira amstaffi on lasten kanssa - mutta tämä, kuten niin moni muukaan asia, ei ole itsestäänselvyys. Lähtökohtana on muistettava, että tarkoitus ei suinkaan ole, että lapset tulisivat toimeen koiran kanssa, vaan nimenomaan päin vastoin; koiran on tultava toimeen lasten kanssa. Perheen aikuisten on huolehdittava siitä, että näin tapahtuu. Lapsen harteille ei voi sälyttää koiran kasvatusta, ei millään muotoa. Jo heti pikkupennun saapuessa taloon on vanhempien tehtävä huolehtia siitä, että pentu ei pureskele lapsia, ja myöskin siitä, etteivät lapset "kiusaa" koiraa, vaan antavat sen olla rauhassa jos se niin haluaa.

Olisi paras, jos koirat pystyttäisiin pitämään poissa lastenhuoneesta, näin vältytään myllätyiltä sängyiltä ja rikkipureskelluilta leluilta.

Vanhempien kannattaa muistaa se, että edes 12-13 vuotias lapsi ei osaa olla johdonmukainen ja "järkevä", kun on kyse koiran kasvatuksesta. Lapsi ei osaa olla koiralle "johtaja", vaan johtajien - eli perheen aikuisten - on näytettävä koiralle, että lapset ovat heidän suojeluksessaan ja koiran yläpuolella laumassa. Älkää koskaan olettako, että lapsi osaisi itse huolehtia tästä asiasta, vaan kaikki vastuu koirasta on ja pitää olla aikuisilla.

Kun koira tietää paikkansa laumassa ihmisten - myös lasten - alapuolella, siitä tulee lasten kanssa luotettava ja varma. Tämän jälkeen jo lapsetkin pärjäävät koiran kanssa, vaikka tosiasiassahan koira pärjää lasten kanssa!